20150326_131627.jpg

Havahduin naisten rintasyöpä päivänä tajuamaan olleeni vastaavanlaisessa tilanteessa. Olen halunnut sulkea ajatuksen pois ja keskustellut syövästä täysin ulkopuolisen roolissa. 

 

Kuukautiset jatkuu ja jatkuu... Vuodottomia päiviä on vähemmän kuin verisiä. Mikä mulla on? Onko hormonit vaan sekaisin. Hakeudun gynekologilleni.

Gynekologi arvelee hormonien olevan sekaisin ja palautuvan ajan kanssa tasapainoon. Hän on paras mahdollinen lääkäri; saa minut aina tuntemaan, että on oikeasti kiinnostunut minun voinnistani ja elämästäni. Haluaa varmistaa diagnoosinsa vielä ultralla. Seuraa hiljaisuus... Ultrassa näkyy jotain epämäärästä. Hän tekee lähetteen keskussairaalaan. Sanoo, ettei kuvassa näkyvät poikkeamat ole välttämättä mitään pahaa, mutta kannattaa silti varmistaa tilanne.

Sairaalassa minulta otetaan verikokeita ja tutkitaan, Tulosten pohjalta minut laitetaan magneettikuvaukseen. Veressä syöpävasta-aineet koholla.

Pelkään ahtaita paikkoja. Minut työnnetään magneettikuvausputkeen. En kuitenkaan ihmetyksekseni tunne ahdistusta. Haluaisin nukkua. Pienin väliajoin havahdun kuitenkin käskyyn pidättää hengitystä. 

Magneettikuvatkaan eivät pysty varmasti näyttämään, mitä vikaa minussa on. Minut määrätään tähystysleikkaukseen. Pian selviää, että minut leikataan varmuuden vuoksi TAYS:ssa. Tämä siltä varalta, että minulla onkin syöpäkasvain kehossani.

Minun on määrä mennä esitutkimuksiin. Aikani peruuntuu ja huomaan olevani sairaalassa tutkittavana ja leikkausta varten jäädäkseni. Lääkäri haastattelee minut ja ottaa testejä. Hän kehoittaa varautumaan pahimpaan. Minun on tehtävä päätös haluanko vielä lapsia. Jos sisälläni on syöpäkasvain, pitää lapsi tehdä mahdollisimman pian. Jos lapsiluku on täynnä, leikataan saman tien kohtu ja munasarjat pois. Muuten se tehdään vasta lapsen syntymän jälkeen.

Mieleni on sekava, mutten tunne silti juuri mitään. Soitan Pekalle. Keskustelemme yhteisen lapsen hankkimisesta. Päädymme kuitenkin siihen, että lapsien määrä riittää. Annan lääkäreille luvan leikata kaiken, mikä on tarpeellista.

Odotan esilääkitystä ja pääsyä leikkaukseen. Leikkausajankohta tuleekin nopeammin kuin on arveltu. Jään jälleen kerran ilman lääkitystä. Minut viedään leikkaussaliin. Nukahdan. Seuraavassa hetkessä minua herätellään. Olen nukahtanut syöpäepäiltynä. Herään todellisuuteen, jossa otaksutaan, ettei minulla ole pahanlaatuista kasvainta. Minulle kerrotaan, että toisen puolen munasarja ja -johdin on poistettu. Toinen munanjohdin toimii teoriassa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että minun on vaikeaa tai mahdotonta saada enää lapsia.

Olen pettynyt. Olen niin lopussa henkisesti, että olisin halunnut jäädä sairaalaan huolehdittavaksi. Olisin halunnut, että minulla olisi ollut syöpä. En osaa edes ajatella syytä, joka on johtanut leikkauspöydälle.

Pekka on luvannut pitää minusta hyvää huolta toipumisajan. Tilanne kääntyy kuitenkin toisinpäin. Minä yritän pitää Pekkaa kasasta. Hän on järkyttynyt leikkauksestani.

Parin päivän jälkeen minulle tulee soitto, jossa kerrotaan kasvaimen olleen tosiaan hyvänlaatuinen. Minun tilanteeni on aiheutunut klamydiasta, jonka Pekka on minulle lahjaksi antanut. Myöhemmin saan tietää aiheesta paljon muuta. Nolona imoitan asiasta varmuuden vuoksi lasteni isälle. Pekka väittää edelleen käyneensä testeissä. Tartunta on pakko olla hänen ex-tyttöystävältään. Naiselle ei saa kuitenkaan ilmoittaa asiasta. Kieltäisi kuulema kaiken. Riitelemme asiasta vielä monta kertaa.

Tänä päivänä minulle on selvinnyt, ettei Pekka ollut käynyt testeissä. Entinen tyttöystävä sen sijaan oli käynyt ennen heidän suhdettaan. Kuulen myös muista tartunnoista. En pysty tänäkään päivänä kuvittelemaan, kuinka kestin tuon kaiken. Miksi niin sokeasti uskoin...