narkissos.jpg

Narkissos – vuosisadan rakkaustarina

Taru kauniista Narkissos-nimisestä nuorukaisesta kuuluu muinaisen Kreikan mytologiaan. Siitä on kerrottu ja kirjoitettu lukuisia versioita muunnelmineen, mutta tunnetuin lienee peräisin ajanlaskumme alusta, roomalaisen runoilijan Ovidiuksen kynästä, teoksesta ”Muodonmuutoksia”.

Narkissos kuvataan joenjumala Keffisoksen ja nymfi Liriopen kauniiksi ja viehättäväksi lapseksi. Narkissos oli kaikkein komein nuori mies koko Hellaan pojista.

Täytettyään kuusitoista vuotta Narkissos lähti vaeltamaan metsään, jossa nymfi Ekho huomasi hänet. Ekho rakastui Narkissoksen ulkonäköön ja alkoi seurata tätä. Mitä kauemmin hän seurasi Narkissosta, sitä enemmän hän tätä himoitsi. Ekho ei voinut kuitenkaan muuta kuin odottaa, koska Hera oli aiemmin rangaistuksena hänen suulaudestaan, estänyt häntä puhumasta ensin.

Lopulta Narkissos pysähtyi ja huusi tovereitaan: ”Kuka on täällä?” Ekho vastasi: ”Täällä!” Hämillään nuorukainen jatkoi: ”Tule tänne!”, ja Ekho vastasi samoin. Uudelleen ja uudelleen Narkissos huusi, ja äänen petettyä lopulta kuiskasi: ”Yhtykäämme täällä!”, johon Ekho huudahti onnellisena: ”Yhtykäämme!” ja ryntäsi rakastettunsa kaulaan.

Narkissoksella oli kova sydän, ja hän pakeni Ekhoa sähähtäen: ”Irroita kätesi! Mieluummin kuolo kuin, että koskaan hyväilisit minua!” Ekho vastasi: ”Hyväilisit minua”, ja pakeni epätoivoisena syvälle metsään torjumisesta masentuneena. Ekhon ruumis riutui pois, ja vain hänen äänensä jäi vastaamaan kutsujille kaikuna kukkuloilta.

Samalla tavoin kuin Ekhon Narkissos torjui kaikki muutkin. Lopulta yksi torjutuista pyysi jumalia kieltämään Narkissokselta sen, mitä tämä koskaan rakastaisikaan. Jumalatar Nemesis kuuli rukouksen ja kosti Narkissokselle hänen aiheuttamansa kärsimykset ja johdatti pojan rakastumaan onnettomasti.

Narkissos saapui koskemattomalle ja peilityynelle vuoristolähteelle Thespiaihin, ja kumartuessaan juomaan siitä hän huomasi kauniin kuvajaisen. Kun Narkissos hymyili, tuo kaunis kuvakin hymyili, ja kun Narkissos yritti suudella sitä, ja se kurotti myös kohti Narkissosta heidän kuitenkaan koskaan tavoittamatta toisiaan. Narkissos rakastui palavasti ja riuduttavasti omaan peilikuvaansa jääden sen vangiksi.

Väsymys ja nälkä eivät saaneet häntä poistumaan kuvansa äärestä, ja niin hän kuihtui lähteen äärellä, kunnes lopulta kuoli pois. Hänen sisarensa Najadit ja Dryadit voihkivat suruaan kuoleman johdosta, ja Ekho kaiutti heidän huokauksiaan aina uudelleen ja uudelleen. Narkissokseksen kuihtunut ruumis muuttui narsissiksi, Narkissoksen mukaan nimetyksi keltavalkoiseksi kukaksi.

Narkissoksen tarusta juontuu myös käsite narsistinen – itserakas. Narsisti peilaa itseään jokaisen kattilan kyljestä, sillä hänen täytyy kokea olevansa paras, kaunein ja älykkäin. Narsisti ei kykene olemaan aidossa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, koska todellisuudessa hän pelkää muita ihmisiä.

Narsisti ei ole empaattinen, sen sijaan hän on taipuvainen kateuteen. Hän mitätöi toisen suorituksia ja saavutuksia. Hän ei iloitse toisen ilosta eikä tue aidosti toista ihmistä. On kuin toisen ilo olisi häneltä pois. Kumppanina luonnehäiriöinen narsisti on vaikea.