Suuri hyökyaalto on se tunne, kun kaikki ahdistaa eikä tunne saavansa henkeä. Silloin ei pysty tarttumaan mihinkään eikä mikään suoritus tunnu riittävältä. Sitä vaan odottaa, että pääsisi taas pinnalle ja saisi vedettyä keuhkot täyteen ilmaa.

Vaikka aurinko alkaa hiljalleen paistaa ja lämmittää, tuntuu kuin elämä olisi koko ajan erikokoisten aaltojen ja virtausten armoilla. Elämän mielekkyys tuntuu hämärtyvän. Itse ei ole mihinkään tekemäänsä tyytyväinen. Oma oleminen on henkisesti ja fyysisesti raskasta. Teen päivittäin töitä päästäkseni eteen päin, mutta suunta on hukassa. Välillä jokin asia menee hyvin ja tuntuu kuin saisi otteen elämänlangasta. Seuraavan aallon tullen langan pää katoaa ja kehä kiertyy taas alkuun.

Olen yrittänyt tarttua menneisyyden teksteihin, mutta juuri tällä hetkellä ne tuntuvat aivan liian uuvuttavilta. Ne tarvitsisivat aikaa ja hiljaisuutta. Sitä minulla ei juuri nyt ole.

Yritän saada omaan elämäänäni hallinnan. Rutiineja, rutiineja, rutiineja... Sama, mitä lapsille yritetään saada. Töitä. liikuntaa, säännölliset ruokailut...

Samalla hetkellä Suomi on väistämättä ajautumassa Venäjän vallan alle. Itse odotan kaikkea tulevaa mielenkiinnolla. 

https://www.youtube.com/watch?v=sxhcxcZc7bs